Kun rakkaus polkupyöriin ei hiivu koskaan – Mika Taponen on Suomen oma polkupyörälegenda

Pyöräily on vienyt Mika Taposta kovaa ja korkealle, mutta myös mäiskähtäen maata vasten. Mika on herännyt sairaalasta, kun alahuulta ommellaan kiinni ikeniin, sekä valvonut pyöräliikkeen yrittäjänä yöllä pää täynnä kannattavuuslaskelmia. Nyt 48-vuotiaana hän on tutkinut sähköpyöräilyä useita vuosia. Seuraavaksi hän haluaisi päästä jakamaan keräämäänsä tietotaitoa suunnittelupuolelle.

Polkupyöristä voi ymmärtää monella tapaa. Joku voi tietää parhaiten, miten niitä korjataan, toinen voi hallita liikenteessä liikkumisen niksit. Kolmannella voi olla hallussaan suunnittelupuoli, kun taas neljäs kykenee mitä hurjapäisempiin temppuihin. Sitten on Mika Taponen, 48, joka hallitsee kaikki edellä mainitut ja paljon enemmän. Häntä voi kutsua polkupyöräguruksi, legendaksi, tai ihan vaan Mikaksi.

Rakkaus pyöriin ja pyöräilyyn ovat vieneet 1990-luvulla temppupyöräilyn pioneerina tutuksi tullutta Mikaa alkuvuosina hurjien elämysten pariin, sieltä sairaalavuoteelle, yrittäjäksi ja lopulta pyöräilyn elämäntapatutkijaksi ja ikuiseksi kehittäjäksi.

Pyöräilyharrastus lähti rullalautailusta

Helsinkiläisen Mika Taposen rakkaus polkupyöriin ei alkanut ensisilmäyksellä tai salamannopeasti. Alkuun hän kiinnostui itse asiassa rullalautailusta noin 12-vuotiaana.

–       Yksi asia siinä kuitenkin harmitti. Vaikka olit kuinka taitava, vain yksi pieni kivi saattoi jäädä huomaamatta ja kaataa sinut asfalttiin, mies kertoo.

Nykyaikaisista rullalautarampeista ei siihen aikaan ollut vielä tietoakaan. Pikkuhiljaa menopeli vaihtui BMX-temppupyörään. Yhtenä merkittävänä innoittajana toimi koomikko Pertti Pasanen eli Spede, joka oli kutsunut viihdeohjelmaansa trial-kuljettajan, joka pomppi ja kiipeili ohjelmassa pyörällään pitkin poikin pöydille ja tuoleille.

–       Katsoin, että vau! Tuo näyttää hienolta, Mika kertoo.

Temppupyörällä Mikan tavoitteena oli ajaa hyppyriin mahdollisimman lujaa, nousta korkealle ja liitää pitkälle. Hyppyreinä toimivat Malminkartanon lähimetsistä löytyneet motocross-hiekkahyppyrit. Kaverilta lainatulla videokameralla koetettiin tallentaa tuplahelikoptereita vaihtelevalla menestyksellä.

–       Enemmän silloin vielä kaatuiltiin kuin onnistuttiin. Harjoittelun seurauksena rikoin läjäpäin pyöriä. Lopulta niitä rikkoutui niin paljon, että maahantuojatkin alkoivat kiinnostua tekemisistäni.

Parhaimmillaan luu näkyvillä viidestä kohdasta

Mikaa pyydettiin mukaan yhteistyöhön kehittämään temppupyöräilyä ja lajia. Hän sai uusia pyöriä ja niiden osia sponsorointisopimuksella. Siinä sivussa hän opetti monenlaista taitopyöräilyä ja maastopyöräilyä sekä kiersi ympäri Suomea polkupyörämessuilla ja alan tapahtumissa pomppimassa rampeilla viihdyttämässä yleisöä. Tunturin tiimikuskina toimiessaan hän ajeli telkkarimainoksessa Linnanmäen vuoristorataa. Lisäksi Mika on tehnyt myös tuotesuunnittelua muun muassa Kuwaharan tallissa.

Haavereilta ei ole säästytty. Mikan jalat ovat täynnä arpikudosta polvista alaspäin. Parhaimmillaan häneltä on näkynyt viidestä eri kohtaa luu yhtä aikaa. Kerran hän on herännyt sairaalasta siihen, kun harjoittelija puhdistaa hänen suutaan ja ompelee alahuulta kiinni ikeniin. Pahemminkin voisi olla.

–       Aika pienellä olen kuitenkin selvinnyt, jos vertaa moniin muihin. Todella pahoilta loukkaantumisilta olen vielä onneksi säästynyt.

Temppupyörät olivat yksi elämänvaihe, mutta Mika päätti tehdä tilaa nuoremmille. Vuonna 1999 lukuisten yhteistyökumppaneiden myötävaikutuksesta Mika päätyi perustamaan oman fillariliikkeen Helsingin Kruunuhakaan. Liike ehti toimia noin kaksi vuotta.

–       Se vei valtavan määrän aikaa ja toi vielä suuremman määrän stressiä. Suosittelen jokaiselle kokeilemaan yrittäjyyttä. Sen jälkeen osaa uudella tavalla arvostaa työntekijän roolia, kun on itse ollut vastuussa monista asioista, Mika pohtii.

Matkan varrella Mika on oppinut paljon, kuten sen, että jokaisessa pyöräkategoriassa on valtava määrä alalajeja. Esimerkiksi temppupyörissä, maantiepyörissä tai maastopyörissä, sähköavustuksella tai ilman löytyy jokaisessa polkupyöräkategoriassa valtava määrä vaihtoehtoja erilaisiin tarkoituksiin.

–       Jo kauan ennen kuin laitoin oman fillariliikkeen pystyyn, olin päättänyt, että haluan osata kaikki fillarilajit, en vain temppupyörälajeja, mies kertoo.

Elämäntyö polkupyörien kanssa ei pääty koskaan

Mika on päättänyt opiskella pyöristä kaikista kaiken mahdollisen. Miehen tutkimustyö ei tule koskaan valmiiksi. Vaikka nykyään Mika ansaitsee elantonsa tietotekniikka-alan sekatyömiehenä, hänen elämäntyönsä pyörien kehittämisen parissa ei ole päättynyt.

Kahdeksan vuotta sitten Mika kiinnostui tosissaan sähköpyöräilystä, kun akkutekniikka kehittyi tarpeeksi hyväksi, jolloin tehopainosuhde nousi riittävälle tasolle.

–       Tällöin hankin kaikki mahdolliset saatavilla olevat sähkömoottorivaihtoehdot. Kaikesta muusta pyöriin liittyvästä minulla olikin jo aikaisempaa kokemusta, mutta ne olivat jotakin uutta. Aloin rakentelemaan erilaisia sähköpyöriä testaillen, millaisia etuja ja haittoja eri moottorivaihtoehdot tuovat mukanaan. 

Mika on tutkinut eri sähkömoottorivaihtoehtoja siitä alkaen, missä kohtaa pyörää moottorin pitää sijaita. Lisäksi hän on testannut sähköpyörien akkujen kestävyyttä eri olosuhteissa.

–       Ensin halusin selvittää, mikä sähkömoottori on paras. Sitten tajusin, että ei ole olemassa parasta moottoria ylitse kaiken, vaan on olemassa paras moottori tiettyyn käyttötarkoitukseen.

Näyttävä chopper-pyörä kääntää päät

Mika on rakentanut kahdeksan vuoden aikana lukuisia erilaisia prototyyppejä. Niistä eniten huomiota on saanut chopper-malli. Pyörä muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti Harley Davidson -moottoripyörää, jossa istutaan matalalla selkä suorana pystyssä olevassa ajoasennossa. Jalat ylettyvät pysähtyessä helposti maahan.

–       Tällaisessa ajoasennossa, missä et pysty seisomaan ja polkemaan ylämäkeen, tarvitset huomattavasti enemmän moottoriapua. Siksi tämä kyseinen malli soveltui moottoritestiini täydellisesti. Kokeilin ensin etunapamoottoria, kunnes huomasin, että sillä ei juurikaan mennä ylämäkiä ylös. Sen jälkeen kokeilin erilaisia versioita takanapamoottoreista, kunnes viimeisenä laitoin tämän keskimoottorin.

Siitä alkoi samalla napavaihteiden suorituskyky- ja kulutusrasitustestaaminen. Kaikki testit on tehty samalla akulla, jännitteellä ja teholla, joka on tieliikennelain maksimi, eli 1000W.

Chopper on pitkän matkan pyörä, jolla voi pienellä ilmanvastuksella ajaa Helsingistä Porvooseen hyvinkin nopeasti. Jos nopeudenrajoittimen ottaisi pois päältä, laillisella tuhannen watin moottorilla pääsee vähän yli 70 kilometriä tunnissa.

–       Jos siis itsekin polkee samalla. Ilman sähköäkin sillä pääsee hetken matkaa 50 kilometriä tunnissa, Mika lisää.

 Mika on todella näyttävä ilmestys, kun hän karauttaa chopperillaan Kaivopuistoon haastatteluun. Talviaikaan hän ajaa täysjoustopyörällä.

–       Pakkasrajana on kuitenkin -20 astetta. Talviajossa on monia erilaisia haasteita, kuten esimerkiksi, jos vaikka rengas puhkeaa matkalla. Suosittelen silti kaikille rohkeasti kokeilemaan talvisähköpyöräilyä. Se on uusi aivan mahtava pyöräilyn alalaji. Ilman sähköä talvipyöräily on pelkkää hikoilua, kun pyörä ei rullaa juuri lainkaan. Siinä saa itsensä vain näännyksiin ja kipeäksi. Mopollakin vain jäätyisi pystyyn, kun ei voi samalla pitää itseään lämpimänä.

Paljon annettavaa suunnittelupuolelle

Mika tekee jatkuvasti testejä ja tutkii pyöriä. Hän näkee, että jos yksi ja sama ihminen pystyy testaamaan monipuolisesti kaikki mahdolliset moottorit, sillä on suuri arvo. Hän pystyy perustelemaan näkemyksensä paljon laajemmin kuin henkilö, joka on testannut vain yhden tai osan eri moottoreista.

Oman harrastamisen ohella Mika kokee, että hänellä olisi suunnittelupuolelle vielä paljon annettavaa. Tähän tarkoitukseen hän etsii parhaillaan yhteistyökumppaneita.

–       Haluaisin tulevaisuudessa olla suunnittelupuolella mukana. Sähköpyörämarkkinat ovat kasvaneet jyrkästi jo vuosia, eikä kasvulle näy loppua vielä pitkään aikaan. Olen seuraavaksi lähdössä Aasiaan pyörämessuille pätevän asiantuntijatiimin kanssa hakemaan ideoita. Minulla riittää pieniä ja suuria ideoita runkovalmistajista komponenttitasolle saakka. Eniten toivon, että löydän riittävän kokoisen yhteistyökumppanin, joka ymmärtää myös kansainvälisestä kaupasta.